Maastatyöskentelyn kurssi Mäntsälän ratsastuskoululla 13.–14.4.2024

Mäntsälän ratsastuskoulua pitävä Talli Silius järjesti viikonloppuna 13.–14.4. maastatyöskentelyn kurssin. Kurssille oli mahdollista osallistua omalla hevosella, ratsastuskoulun hevosella tai ilman hevosta kuunteluoppilaana. Kurssi käsitti neljä puolentunnin valmennussessiota hevosen kanssa sekä teoriaa ja kuivaharjoittelua ilman hevosta. Kurssin ohjaajana toimi Niina Airaksinen. Niina on opiskellut hevostaitoa 4 vuotta hollantilaisen Piet Nibbelinkin oppilaana sekä akateemista ratsastustaidetta yli 10 vuoden ajan eri opettajien kanssa. Niina on yksi Suomen viidestä akateemisen ratsastustaiteen ritarikunnan jäsenestä. Niinan ja hevosensa Henrin historiasta akateemisen ratsastustaiteen parissa voit lukea lisää täältä: https://www.akateeminenratsastustaide.fi/niina-ja-...

Maastatyöskentelyn innoittajana akateeminen ratsastustaide

Akateeminen ratsastustaide on luultavasti termi, jonka joku joskus on ehkä kuullut, mutta lienee valtaosalle tavallisista harrastajista melko tuntematon. Kurssin teoriaosuudessa Niina kertoikin meille hieman taustatietoa akateemisesta ratsastustaiteesta. Akateeminen ratsastustaide pyrkii vaalimaan klassisen ratsastuksen vanhojen mestareiden oppia ja yhdistämään sitä moderniin tutkittuun tietoon. Netistä löytyy joitakin suomenkielisiä verkkosivuja, joilla on avattu akateemisen ratsastustaiteen filosofiaa. Lisätietoa löytyy esimerkiksi täältä: https://www.akateeminenratsastustaide.fi/akateemin..

Maasta tai ratsain työskentelyn tavoitteet

Heidi ja Wanessa

Teoriaosuudessa kävimme läpi maasta- tai ratsain työskentelyn tavoitetta. Tiivistetysti voisi sanoa, että kaiken työskentelyn tavoitteena on vaikuttaa hevosen liikkumistapaan siten, että hevonen liikkuu mahdollisimman optimaalisella ja hevosen terveyttä edistävällä tavalla.

Hevosen optimaalisinta liikkumistapaa tarkastellaan neljän näkökulman kautta:

  1. rentous
  2. suoruus
  3. tasapaino (sivuttaissuunnassa sekä eteen-taakse-suunnassa)
  4. joustavuus (”jouset”)

Tavoitteet vaikuttavat olevan siis hyvin samanlaiset kuin mitä haetaan ns. tavallisessakin ratsastuksessa.



Maastatyöskentely käytännössä

Kurssin ensimmäiset valmennussessiot pidettiin lauantaina maasta käsin. Myöhempiä valmennussessioita olisi voinut tehdä myös ratsain, mutta kaikki kurssilaiset halusivat jatkaa maastatyöskentelyä myös myöhemmissä valmennussessioissaan.

Maastatyöskentely tehtiin siten, että hevosilla oli kapson ja siinä riimun naru. Ehdottomasti tärkein väline on kuitenkin ihmisen keho – kyllä, luit oikein – sillä omalla kehollaan ihminen vaikuttaa hevosen liikkumiseen. Mekanismi on käytännössä sama kuin selässä istuessa, mutta maasta työskennellessä hevonen näkee ihmisen kehon liikkeet sen sijaan että tuntisi ne kosketuksen (istunnan) kautta. Pelkän näköaistin lisäksi toki käytetään hevosen ohjaamiseen tarvittaessa kevyttä kosketusta, esimerkiksi kevyttä kosketusta kädellä, piiskalla tai liikuttamalla kapsonissa kiinni olevaa riimun narua.

Oman kehon käyttöä ja kehotietoisuutta harjoiteltiinkin paitsi valmennussessioissa hevosen kanssa, myös ilman hevosta ja ihmisparin kanssa. Hevosten herkkyys ihmisen ns. kehonkielelle oli suorastaan ällistyttävää. Useampi kurssilainen pohtikin tämän tajuttuaan, että miten voikaan ikinä enää kiivetä hevosen selkään ja olla tuntematta syyllisyyttä epäselvistä tai liian voimakkaista avuista.Äkkiseltään voisi kuvitella, että maastatyöskentely on helppoa kuin heinänteko, eihän siinä tarvitse kuin kävellä tai juosta hevosen vierellä tai edellä! Tämä kuvitelma osoittautui kurssin aikana hyvin nopeasti virheelliseksi. Ensinnäkin tietoisuus omasta kehosta ja kehon tarkka käyttö on yllättävän vaikeaa; monesti kääntelemme esimerkiksi hartioitamme ihan toiseen suuntaan kuin kuvittelemme tai emme osaa asemoida omaa kehoamme suhteessa hevoseen oikeaan paikkaan (vierellä kävellessä pitäisi olla etujalkojen kohdalla). Toisekseen on osattava katsoa miten hevonen liikkuu eli mihin haluamme maastatyöskentelyllä vaikuttaa.

Hanna ja Ripa

Hevosen liikemekaniikasta havainnoitavat asiat

Essi ja Tauno

Ensimmäinen hevosen liikkumistavasta havainnoitava asia oli rentous. Moni hevosten kanssa touhuava osaa kyllä tunnistaa milloin hevonen on jännittynyt ja milloin rento. Sudenkuoppana tässä on kuitenkin ns. huono rentous eli sellainen rentous, jossa hevonen on ikään kuin säästöliekillä ja käyttää liikkeeseen mahdollisimman vähän energiaa. Hyväksi rentoudeksi puolestaan voisi sanoa hevosen liikettä silloin kun hevonen liikkuu jännittämättä mitään kehonsa osaa, mutta liike on energistä ja elastista. Rentoutta (hyvää sellaista) pyrittiin ylläpitämään harjoituksissa tekemällä asioista hevosille mahdollisimman selkeitä ja ennakoitavia, mutta toisaalta myös pyytämällä aktiivista liikettä ja tekemällä harjoituksista hevosen kannalta niin kiinnostavia, että hevosen huomio pysyi ihmisessä. Hevosten rentoutta ja positiivista tunnetilaa selkeästi edisti myös vuorovaikutteinen lähestymistapa; Niina totesikin, että harjoituksissa ikään kuin esitetään koko ajan hevoselle pieniä kysymyksiä, joihin siltä toivotaan reaktiota.

Toinen havainnoitava asia – suoruus – on sekin tuttu tavallisesta ratsastuksesta. Suoruuden vastakohdan eli hevosen vinouden hyvä ratsastaja voi tuntea selässä istuessaan, mutta tavallisen harrastajan on paljon helpompi havainnoida hevosen vinoutta katselemalla liikettä kuin tunnustelemalla sitä ollessaan ratsailla. Lisäksi monen ratsastajan oma vinous vaikeuttaa hevosen vinouden tunnistamista. Valmennussessioiden aikana huomattiin hevosissa erilaisia vinouksia. Esimerkkeinä mainittakoon epäsymmetrinen takajalkojen liike (takajalat liikkuvat eri lailla suhteessa toisiinsa) tai kehon taipuminen eri tavalla eri kierroksissa (hevosen kaula eri asennossa suhteessa lapoihin ja runkoon riippuen kierroksen suunnasta).

Kolmas asia – tasapaino – onkin sitten jotain mistä ehkä harvemmin puhutaan tavallisilla ratsastustunneilla. Jonkin verran ehkä puhutaan eteen-taakse-suuntautuvasta tasapainosta välillisesti, kun sanotaan että ”hevosen takajalat pitää saada alle”. Tavoitteena on siis saada hevonen pois etupainoisesta asennosta, jossa paino on enemmän etujaloilla ja hevonen on ikään kuin on ”etukenossa”. Eteen-taakse-suuntautuvaa staattista tasapainoa haettiin pysähdyksien kautta: kun hevonen pysähtyy käynnistä, sitä pyritään ohjaamaan tekemään pysähdys siten, että hevonen ei pysähtyessään ”romahda eteen ja alas” vaan pysähtyy ryhdikkäänä pitäen painoaan enemmän takajaloilla. ”Takajalkojen alle saanti” vaikuttaa myös hevosen eteen-taakse-suuntautuvaan dynaamiseen tasapainoon. Takajalkojen liikerata vaikuttaa siihen onko hevosen painopiste sen liikkuessa enemmän edessä vai takana. Jos takajalan liike on enemmän taaksepäin työntävä kuin nostava (tyypillinen liikkumistapa suomenhevosille), niin paino on väistämättä enemmän hevosen etujaloilla. Nostava takajalan liike taas edellyttää, että hevosen takajalka aloittaa liikkeen menemällä enemmän rungon alle ja hevonen kääntää lantiotaan enemmän. Tätä harjoiteltiin pyytämällä hevosta astumaan alle enemmän sisätakajalallaan eli käytännössä tehtiin maasta vastaavaa kuin tehtäisiin ratsain avotaivutusta. Hevosen edessä takaperin kävellessä näkee todella hyvin mihin kohtaan hevonen asettaa sisätakajalkansa astuessaan askeleen, ratsain sitä on paljon vaikeampi havainnoida (tämän totesi moni kurssilainen). Sivuttaissuuntaisesta hevosen tasapainosta puhutaan ehkä harvemmin kuin eteen-taakse-suuntaisesta. Kun hevonen on hyvässä sivuttaissuuntaisessa tasapainossa, on sillä yhtä paljon painoa kummallakin etujalalla ja kummallakin takajalalla. Esimerkiksi jos hevonen laittaa huomattavasti enemmän painoa toiselle etujalalle ja hartialle kuin toiselle, niin seurauksena saattaa olla tilanne, että hevosen ”lapa karkaa” tai kaula kääntyy toiselle sivulle kompensoimaan tätä epätasapainoa. Sivuttaissuuntainen epätasapaino tulkitaankin usein hevosen vinoudeksi. Tämän tyyppisen epätasapainon (vinouden) korjaaminen ratsain on usein vaikeaa, ellei suorastaan mahdotonta, koska hevonen on oppinut virheellisen liikkumistavan. Tällaista hevosta ratsastaessa pitäisi jatkuvasti yrittää korjata tai tukea liikettä ratsastaessaan ja se väistämättä turruttaa hevosta avuille eikä useinkaan saa hevosta korjaamaan liikkumistapaansa. Sen sijaan näihin ongelmiin päästään maastatyöskentelyssä käsiksi paljon paremmin, koska siinä hevosta ohjataan löytämään ja ylläpitämään parempi tapa liikkua. Tätä harjoiteltiin valmennuksissa ohjaamalla epätasapainoista (vinoa) hevosta siirtämään enemmän painoa myös toiselle etujalalle ja hartialle.

Neljäs havainnoitava ja tavoiteltava asia on joustavuus. Jo aiemmin mainittu takajalkojen nostava liike ja lantion käyttö sekä tasapaino ovat keskeisiä edellytyksiä sille, että hevosen liikkeeseen saadaan joustavuutta. Joustavuus on puolestaan edellytys kokoamiselle, jota kohti pikkuhiljaa pyritään hevosen liikemekaniikkaa parantaen ja lihaksia vahvistaen. Kurssin aikana Niina totesi, että joustavuutta ja kokoamista haetaan harjoituksissa vasta kun perusasiat ovat kunnossa eli alkeiskurssilla siihen ei vielä mennä.

Anu ja Kimi

Osallistujien palaute kurssista

Valmennussessioita hevosen kanssa oli kurssin aikana tosiaan neljä per kurssilainen ja jokainen valmennussessio kesti 30 min. Ainakin näin aloittelijana yllätti, että harjoitukset ovat todella intensiivisiä ja puoli tuntia enempää ei olisi jaksanutkaan, vaikka harjoitusten aikana pidettiin myös lyhyitä taukoja hevosten takia. Intensiivisyyden lisäksi moni yllättyi siitä miten hyvän vuorovaikutussuhteen harjoituksilla saa luotua hevosen ja ihmisen välille. On aika tajunnan räjäyttävää huomata, kuinka voit esittää hevoselle pyyntöjä tosi hienovaraisesti ja kuinka auliisti hevoset niihin vastaavat. Ja toisaalta on hyvin opettavaista oppia lukemaan, kun hevonen viestittää että ”ei, juuri nyt en pysty tuohon tai en ymmärtänyt mitä pyydät”.

Kurssille osallistui myös hevonen, jolle Mäntsälän ratsastuskoulun maneesi oli aivan uusi paikka ja muut maneesissa olevat hevoset vieraita. Tämän parin tavoitteena harjoituksissa oli mm. luoda ”oma kupla”, jossa kumpikin on rento ja keskittyy toisiinsa, vaikka kuplan ulkopuolella tapahtuisi mitä. Tätä samaa kai ideaalitilanteessa tavoittelevat myös vieraissa paikoissa kilpailevat ratsukot, eikö?

Kaikki kurssin valmennussessioihin osallistuneet toivoivat, että saadaan jatkokurssi kesälle. Kaikki myös aikoivat harjoitella itsenäisesti ennen jatkokurssia.

Kiitos Niina ja Talli Silius, että tarjositte meille mahdollisuuden tähän!

(kirjoittaja on kurssille osallistunut mänralainen)