"Ei tunteella, vaan järjellä", neuvoo Kari Vepsä
Helpommin sanottu kuin tehty, tietää jokainen erittäin jännittyneen ja ”ylivirittyneen” hevosen kanssa toiminut hevosihminen. Omia tunnetilojaan voi kuitenkin oppia hallitsemaan ja se onkin yksi tärkeimmistä Karin viesteistä: onnistumiseen tarvitaan sekä hevosen koulutusta että ihmisen koulutusta. Järjellä toimiminen ei myöskään tarkoita sitä, että hevosta kohdeltaisiin kylmästi ja tunteettomasti, päinvastoin. Mutta palataan siihen myöhemmin.
Sunnuntaina 9.3.2025 Mäntsälän ratsastuskoululla järjestettiin Kari Vepsän Key to your horse’s mind -kurssi. Kaksi paikallista hevosseuraa - Mäntsälän Ratsastajat ry ja Pro Western Riding ry – sopivat yhteistyön aloittamisesta vuoden 2024 lopussa ja kurssi olikin ensimmäinen seurojen yhteistyönä toteuttama tapahtuma. Seurojen yhteistyö sujui loistavasti ja tapahtuma onnistui kaikin puolin yli odotusten! Kurssi rakentui kahden demohevosen ympärille, joiden kanssa Kari työskenteli ratsastuskoulun maneesiin pystytetyssä pyöröaitauksessa. Työskentelyn aikana Kari käytti varusteina naruriimua, koulutusköyttä ja juoksutuspiiskaa. Hevosten kanssa työskennellessään Kari samalla kertoi koulutusfilosofiastaan ja tietysti myös selitti millaisia työkaluja ja miten hän niitä milloinkin käytti.

Kuva: © KV-Stable

Kuva: © KV-Stable
Karin näkemyksen mukaan monet hevoset elävät nykyään jatkuvasti
liian lähellä ns. pakenemisrajaa. Näiden hevosten koulutuksessa pääasiana onkin opettaa hevoselle, että ihmisen lähellä on turva ja rauha. Tämä konkretisoitui hyvin ensimmäisen demohevosen kanssa, joka vähitellen rauhoittui ja rentoutui Karin työskennellessä sen kanssa.
Kari korosti myös liikkumisen merkitystä hevosten stressin vähentämisessä ja tähän perustuukin pyöröaitauksen idea: pyöröaitauksessa
hevonen voi liikkua vapaasti ja purkaa stressiään luonnollisesti. Kari kuitenkin korosti, että hevoselle on ensin opetettava irtojuoksutuksessa
käytetyt merkit, eli merkit siirtymiin askellajien välillä ja merkki suunnanvaihtoon. Toiselle demohevoselle nämä merkit oli opetettu, joten sen
kanssa Kari käyttikin aluksi liikettä (irtojuoksutusta) työkaluna hevosen keskittymiskyvyn parantamiseen.
Vaikka Kari puhuukin johtajuudesta, niin se ei tarkoita älytöntä ”pomottamista” tai hevosten pelottelua, kuten se monesti virheellisesti
ymmärretään. Kari totesikin, että johtajuus on pitkälti luottamusasia; ei kukaan luota arvaamattomasti ja kohtuuttomasti käyttäytyvään johtajaan – ei sen koommin ihmiset kuin hevosetkaan.
Vaikka kouluttaminen perustuu tunteen sijasta järkeen, ei hevosia silti tarvitse kohdella ns. kylmästi ja epäempaattisesti. Kahden keskenään hyvin erilaisen demohevosen kautta näki erittäin hyvin, miten Kari suhteutti omaa toimintaansa ja metodiaan hevosen mukaan. Todella jännittyneen ja varautuneen ensimmäisen demohevosen kanssa Kari käytti selkeästi pehmeämpää ja rauhallisempaa lähestymistapaa. Esimerkiksi ns. korjaukset tehtiin tämän hevosen kanssa vähemmän terävästi.
Toinen demohevonen oli paljon itsevarmempi (ja ehkä jopa hieman uhmakas?), joten sen kanssa Kari käytti selkeästi ”vaativampia” ja terävämpiä korjauksia. Kummankin hevosen kanssa korjaukset olivat selkeitä ja johdonmukaisia; jos hevosta pyydettiin tekemään jotain, niin se pyydettiin jokaisella kerralla samalla tavalla. Korjaukset ovat sitten se asia, joka vaatii kouluttajalta tarkkuutta: eli mihin asetetaan se raja, jonka ylittäminen johtaa korjaukseen. Jos korjaus on epätarkka, niin koulutuksesta tulee hevosen näkökulmasta hyvin nopeasti sekavaa ja hämmentävää. Se puolestaan ei edesauta hevosen rentoutumista ja luottamusta ihmiseen millään tavalla.
Karilta tuo ”raja” selvästi tulee selkärangasta, mutta meillä muilla onkin sitten siinä opettelemista. Ensimmäisen demohevosen osuus päättyikin siihen, että Kari neuvoi demohevosen omistajaa näiden korjausten tekemisessä.
Tapahtuma onnistui kaikin puolin todella hyvin ja yleisö seurasi Karin koulutusdemoja ihan loppuun saakka; toivottavasti osallistujat saivat demoista työkaluja omaan hevosarkeensa.
Lämmin kiitos vielä kerran Karille, tapahtumaa seuraamaan saapuneelle yleisölle sekä kaikille tapahtuman järjestelyihin osallistuneille!

Kuva: © KV-Stable
Demohevosten esittelyt - Scotland Yard

Demohevosten esittelyt - HH Top Spook Jersey

Maastatyöskentelyn kurssi Mäntsälän ratsastuskoululla 13.–14.4.2024
Mäntsälän ratsastuskoulua pitävä Talli Silius järjesti viikonloppuna 13.–14.4. maastatyöskentelyn kurssin. Kurssille oli mahdollista osallistua omalla hevosella, ratsastuskoulun hevosella tai ilman hevosta kuunteluoppilaana. Kurssi käsitti neljä puolentunnin valmennussessiota hevosen kanssa sekä teoriaa ja kuivaharjoittelua ilman hevosta. Kurssin ohjaajana toimi Niina Airaksinen. Niina on opiskellut hevostaitoa 4 vuotta hollantilaisen Piet Nibbelinkin oppilaana sekä akateemista ratsastustaidetta yli 10 vuoden ajan eri opettajien kanssa. Niina on yksi Suomen viidestä akateemisen ratsastustaiteen ritarikunnan jäsenestä. Niinan ja hevosensa Henrin historiasta akateemisen ratsastustaiteen parissa voit lukea lisää täältä: https://www.akateeminenratsastustaide.fi/niina-ja-...
Maastatyöskentelyn innoittajana akateeminen ratsastustaide
Maasta tai ratsain työskentelyn tavoitteet

Heidi ja Wanessa
Teoriaosuudessa kävimme läpi maasta tai ratsain työskentelyn tavoitetta. Tiivistetysti voisi sanoa, että kaiken työskentelyn tavoitteena on vaikuttaa hevosen liikkumistapaan siten, että hevonen liikkuu mahdollisimman optimaalisella ja hevosen terveyttä edistävällä tavalla.
Hevosen optimaalisinta liikkumistapaa tarkastellaan neljän näkökulman kautta:
- rentous
- suoruus
- tasapaino (sivuttaissuunnassa sekä eteen-taakse-suunnassa)
- joustavuus (”jouset”)
Tavoitteet vaikuttavat olevan siis hyvin samanlaiset kuin mitä haetaan ns. tavallisessakin ratsastuksessa.
Maastatyöskentely käytännössä
Kurssin ensimmäiset valmennussessiot pidettiin lauantaina maasta käsin. Myöhempiä valmennussessioita olisi voinut tehdä myös ratsain, mutta kaikki kurssilaiset halusivat jatkaa maastatyöskentelyä myös myöhemmissä valmennussessioissaan.
Maastatyöskentely tehtiin siten, että hevosilla oli kapson ja siinä riimun naru. Ehdottomasti tärkein väline on kuitenkin ihmisen keho – kyllä, luit oikein – sillä omalla kehollaan ihminen vaikuttaa hevosen liikkumiseen. Mekanismi on käytännössä sama kuin selässä istuessa, mutta maasta työskennellessä hevonen näkee ihmisen kehon liikkeet sen sijaan että tuntisi ne kosketuksen (istunnan) kautta. Pelkän näköaistin lisäksi toki käytetään hevosen ohjaamiseen tarvittaessa kevyttä kosketusta, esimerkiksi kevyttä kosketusta kädellä, piiskalla tai liikuttamalla kapsonissa kiinni olevaa riimun narua.
Oman kehon käyttöä ja kehotietoisuutta harjoiteltiinkin paitsi valmennussessioissa hevosen kanssa, myös ilman hevosta ja ihmisparin kanssa. Hevosten herkkyys ihmisen ns. kehonkielelle oli suorastaan ällistyttävää. Useampi kurssilainen pohtikin tämän tajuttuaan, että miten voikaan ikinä enää kiivetä hevosen selkään ja olla tuntematta syyllisyyttä epäselvistä tai liian voimakkaista avuista.Äkkiseltään voisi kuvitella, että maastatyöskentely on helppoa kuin heinänteko, eihän siinä tarvitse kuin kävellä tai juosta hevosen vierellä tai edellä! Tämä kuvitelma osoittautui kurssin aikana hyvin nopeasti virheelliseksi. Ensinnäkin tietoisuus omasta kehosta ja kehon tarkka käyttö on yllättävän vaikeaa; monesti kääntelemme esimerkiksi hartioitamme ihan toiseen suuntaan kuin kuvittelemme tai emme osaa asemoida omaa kehoamme suhteessa hevoseen oikeaan paikkaan (vierellä kävellessä pitäisi olla etujalkojen kohdalla). Toisekseen on osattava katsoa miten hevonen liikkuu eli mihin haluamme maastatyöskentelyllä vaikuttaa.

Hanna ja Ripa
Hevosen liikemekaniikasta havainnoitavat asiat

Essi ja Tauno
Ensimmäinen hevosen liikkumistavasta havainnoitava asia oli rentous. Moni hevosten kanssa touhuava osaa kyllä tunnistaa milloin hevonen on jännittynyt ja milloin rento. Sudenkuoppana tässä on kuitenkin ns. huono rentous eli sellainen rentous, jossa hevonen on ikään kuin säästöliekillä ja käyttää liikkeeseen mahdollisimman vähän energiaa. Hyväksi rentoudeksi puolestaan voisi sanoa hevosen liikettä silloin kun hevonen liikkuu jännittämättä mitään kehonsa osaa, mutta liike on energistä ja elastista. Rentoutta (hyvää sellaista) pyrittiin ylläpitämään harjoituksissa tekemällä asioista hevosille mahdollisimman selkeitä ja ennakoitavia, mutta toisaalta myös pyytämällä aktiivista liikettä ja tekemällä harjoituksista hevosen kannalta niin kiinnostavia, että hevosen huomio pysyi ihmisessä. Hevosten rentoutta ja positiivista tunnetilaa selkeästi edisti myös vuorovaikutteinen lähestymistapa; Niina totesikin, että harjoituksissa ikään kuin esitetään koko ajan hevoselle pieniä kysymyksiä, joihin siltä toivotaan reaktiota.
Toinen havainnoitava asia – suoruus – on sekin tuttu tavallisesta ratsastuksesta. Suoruuden vastakohdan eli hevosen vinouden hyvä ratsastaja voi tuntea selässä istuessaan, mutta tavallisen harrastajan on paljon helpompi havainnoida hevosen vinoutta katselemalla liikettä kuin tunnustelemalla sitä ollessaan ratsailla. Lisäksi monen ratsastajan oma vinous vaikeuttaa hevosen vinouden tunnistamista. Valmennussessioiden aikana huomattiin hevosissa erilaisia vinouksia. Esimerkkeinä mainittakoon epäsymmetrinen takajalkojen liike (takajalat liikkuvat eri lailla suhteessa toisiinsa) tai kehon taipuminen eri tavalla eri kierroksissa (hevosen kaula eri asennossa suhteessa lapoihin ja runkoon riippuen kierroksen suunnasta).

Anu ja Kimi
Osallistujien palaute kurssista
Kurssille osallistui myös hevonen, jolle Mäntsälän ratsastuskoulun maneesi oli aivan uusi paikka ja muut maneesissa olevat hevoset vieraita. Tämän parin tavoitteena harjoituksissa oli mm. luoda ”oma kupla”, jossa kumpikin on rento ja keskittyy toisiinsa, vaikka kuplan ulkopuolella tapahtuisi mitä. Tätä samaa kai ideaalitilanteessa tavoittelevat myös vieraissa paikoissa kilpailevat ratsukot, eikö?
(kirjoittaja on kurssille osallistunut mänralainen)